Henkimaailma on ikuinen. Henkimaailma on. Mitään alkua ei ole, kuten ei ole loppuakaan. Siksi voimme sanoa, että henkimaailmassa ei ole aikaa.

Voitko kuvitella elämää ilman aikaa? Ajan käsitteellistäminen ja sen ymmärtäminen, että aika kuluu, ovat olennainen osa maallista elämää. Aikaa ei ikuisessa elämässä kuitenkaan ole olemassa.

Mitään muitakaan aikasidonnaisia rajoituksia ei ole. Mikään ei ala eikä lopu. Kaikki, mitä on, on koko ajan. Huomaatko, että käytin ilmaisua ”koko ajan”? Tämä johtuu siitä, että teidän ajattelunne perustuu ajan käsitteeseen. Ette tunnista mitään sellaista, joka ON riippumatta siitä, milloin se on alkanut tai milloin se päättyy. Mitään ajan kulumisesta irrotettua ette voi käsittää. Siksi minun on käytettävä ilmaisua ”koko ajan”, vaikka se kirjaimellisesti tarkasteltuna ei pidä kutiaan.

Mitään tämän enempää en voi selittää siitä, millaista ajaton ikuisuus on. Siksi kysyn nyt sinulta, voisiko maailmankuvasi muodostua asioista, olennoista, ilmiöistä ja muista senkaltaisista edesottamuksista, joita et ole pitänyt mahdollisena.

Mitään tyhjentävää selitystä sille, miksi voisit uskoa henkimaailmaan ilman, että koet sitä millään tavalla, on lähes mahdotonta antaa. Mikään ei kuitenkaan ole vapauttavampaa kuin oivaltaa, että mitään järkeenkäypää selitystä ei ole myöskään sille, että vain näkyvä maailma olisi todellista. Mitään järkeenkäypää selitystä ei ole kummallekaan vaihtoehdolle.

Miksi siis et voisi uskoa, että ihminen tietää vain hyvin vähän häntä ympäröivästä todellisuudesta ja antaa itsellesi mahdollisuus uskaltautua tutkimaan maailmaa ei vain viiden aistin varassa vaan myös käyttäen kaikkia niitä keinoja, joita avartuva maailmankuvasi tarjoaa.