Oletko koskaan miettinyt sitä, miten on mahdollista elää kokonainen elämä maanpäällä ilman tietoa todellisesta olemuksestasi? Oletko edes harkinnut sitä mahdollisuutta, että olisit henkinen olento, joka vain käväisee maanpäällä? Oletko koskaan antanut itsellesi mahdollisuutta vakuuttua siitä, että nykyinen elämäsi on kuin tuulenpuuska myrskyävällä merellä, joka muutoin on tyyntäkin tyynempi? Oletko miettinyt sitä mahdollisuutta, että nykyinen elämäsi on kuin pisara meressä, joka olet?
Sinä olet kuin meri, jonka rannat ulappa erottaa. Olet kuin tuuli, joka saavuttaa kaukaisimmatkin mantereet ja maanosat. Olet kuin henkäys kaiken olevaisen ympärillä. Alkua ei ole, kuin ei ole loppuakaan. Olet iätön, olet ajaton ja olet ikuinen.
Olet osa maailmankaikkeutta, joka koostuu miljoonista erilaisista elämän ilmenemismuodoista. Elämä sinällään on pysyvää, elämä ei kuole koskaan. Se, mistä kaikesta elämä muodostuu, on kuitenkin jatkuvassa liikkeessä ja muuttaa muotoaan. Elämä on henki, joka mahdollistaa sen, että erilaiset elämänmuodot ylipäätään voivat ilmentyä. Sinä olet yksi niistä muodoista, joina elämä ilmenee.
Sinä et kuole silloin, kun kehosi kuolee. Sinä jatkat elämääsi aivan kuten ennenkin, koska sinä ja kehosi olette toisistanne erillisiä. Sinä olet henki, kun taas kehosi on fyysinen muoto, jonka elämä ilmentyäkseen tarvitsee. Elämä ei riipu kehosta, mutta kehon elinvoima riippuu siitä, että henki sitä asuttaa. Sinä jatkat elämääsi, vaikka kehosi kuolee.
Elämäsi ei riipu kehostasi. Olet henki, joka antaa kehollesi elämän. Ilman henkeä kehosi ei elä. Sinä asut kehossasi, joka on sielusi asuinsija. Sinun sielusi asuu kehossasi, joka on kotisi maanpäällä.
Kuten olen aiemmin näissä blogikirjoituksissa kertonut, sinun todellinen kotisi on Taivaassa, joka on toinen ulottuvuus. Taivas ei ole paikka. Taivas on se sana, jota yleisesti käytätte kuvaamaan sitä ulottuvuutta, josta ette tiedä mitään, mutta jonka jotkut teistä uskovat olevan olemassa.
Mikään ei ole kauempana totuudesta kuin se, että Taivasta ei olisi olemassa. Taivas on teille mystinen ulottuvuus, joka ei kuitenkaan ole missään tietyssä paikassa vaan ulottuu kaikkialle. Taivasta on lähes mahdotonta kuvailla, koska sen kuvaileminen tavalla, joka toisi esiin sen moninaisuuden, yltäkylläisyyden, värien eri vivahteiden loistokkuuden ja hienovaraisuuden, ilmassa soivien sävelkulkujen ylivertaisen suloisuuden, harmonian ja kauneuden, jota henkimaailma tulvii, ei voi pelkästään sanallisesti ilmaista.
Te kuvailette ilmiöitä sellaisin sanankääntein, jotka ilmaisevat näkemisen, kuulemisen, tuntemisen, maistamisen ja haistamisen välittämän viestin. Tällaisia ilmiöitä symboloivat sanat kuvaavat henkimaailmaa eli Taivaallista ulottuvuutta erittäin puutteellisesti. Sanat ovat ihmisten tarvitsemia merkkejä kuvaamaan sitä todellisuutta, joka teille avautuu viiden aistinne välityksellä. Nämä eivät alkuunkaan riitä kuvaamaan sitä todellisuutta, joka henkimaailma on.
Henkimaailman ilmiöt eivät ole ’tästä maailmasta’, eivätkä siksi sanallisesti kuvattavissa. Mitään yliluonnollista tämä ei kuitenkaan ole. Yliluonnollista kun ei ole olemassa. Kaikki se, mitä maailmankaikkeus pitää sisällään, ilmenee joko näkyvässä muodossa tai ilmenee tavalla, jota ihminen ei tunnista eikä siksi osaa pitää totena.
Sinua kuitenkin lohduttanee tieto siitä, että olet päätymässä ’paikkaan’, jossa olet ikuisesti turvassa meidän kaikkien Isän, Jumalan, rakastavien käsien suojassa.
